Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2022:33 on erittäin olennainen, sillä se asiallisesti ottaen merkitsee muutosta vallinneeseen oikeustilaan tai ainakin yleiseen käsitykseen vallinneesta oikeustilasta.
Tapauksessa suurempi työnantaja on irtisanonut tuta-perustein suuremman joukon työntekijöitä, joille on tämän jälkeen tarjottu työnantajalla avautuvia tehtäviä rekrytointikirjeillä työsopimuslain mukaisen työntarjoamisvelvollisuuden (TSL 7:4) täyttämiseksi.
Nämä säännöllisesti lähetetyt rekrytointikirjeet ovat sisältäneet tiedon kaikista työnantajalla avoinna olleista tehtävistä. Tarjottaessa tehtäviä näin työntekijöille ei tarjouksissa ollut otettu huomioon työntekijöiden vaihtelevaa koulutusta, kokemusta, ammattitaitoa tai työhistoriaa, eikä tarjottavia tehtäviä siten ollut valikoitu kullekin työntekijälle siten, että ne soveltuisivat juuri tälle.
Lakisääteinen vastuu työntekijälle soveltuvien tehtävien henkilökohtaisesta tarjoamista on näissä tilanteissa työnantajalla. Korkeimman oikeuden mukaan tapauksessa työnantaja muodollisesti tarjosi tehtäviä henkilökohtaisesti työntekijöille, mutta tosiasiallisesti siirsi työnantajalle kuuluvat lakisääteiset ja siirtokelvottomat velvollisuudet näille. Työnantajan katsottiin näin ollen laiminlyöneen työsopimuslain mukaisia velvollisuuksiaan ja irtisanominen oli laiton.
Ratkaisun myötä useiden työnantajien tulee korjata toimintamallinsa tarjottaessa uutta työtä tuta-perustein irtisanotuille työntekijöille. Avoimien tehtävien massapostitus sellaisenaan kaikille työntekijöille ei riitä täyttämään työntarjoamisvelvoitetta kirjeen saateviesteistä riippumatta.