Korkein oikeus on ratkaisussa KKO 2022:45 ottanut ensimmäistä kertaa kantaa kysymykseen, voidaanko työehtosopimuksella heikentää työntekijän työsuhteen ehtoja siitä, mitä on sovittu työntekijän ja työnantajan välisessä työsopimuksessa.
Yleensä kyse on näiltä osin siitä, että työehtosopimuksella on sovittu työntekijän kannalta paremmista ehdoista kuin työsopimuksella. Näiltä osin on ja on ollut selvää, että tällöin tulevat sovellettavaksi työehtosopimuksen määräykset työsopimuksen sijaan.
Korkein oikeus on ratkaisussa vahvistanut, että työehtosopimuksen määräykset voivat joissakin tilanteissa olla vähimmäisehtojen sijaan myös enimmäisehtoja, jolloin työehtosopimusmääräykset korvaavat työtekijälle edullisemmat työsopimuksen ehdot.
Taustalla riidassa on ollut Sipilän hallituskaudella solmittu kilpailukykysopimus (kiky-sopimus), jolla pyrittiin parantamaan Suomen talouden kilpailukykyä ja työllisyyttä. Osana näitä toimenpiteitä sovittiin läpi työehtosopimuskentän pidennyksistä työehtosopimusten mukaisiin työaikoihin. Tästä seurasi poikkeuksellinen tilanne, jossa voimassa olevissa työsopimuksissa oli saatettu sopia lyhyemmistä työajoista kuin mitä sovellettavassa työehtosopimuksessa.
Ratkaisun erityinen merkitys on siinä, että ratkaisun myötä työntekijöiden on vaikea menestyksekkäästi riitauttaa työehtosopimusten seurauksena pidentynyttä työaikaansa. Näitä riitoja on ollut vireillä ja oletettavasti niitä on ollut suuri määrä odottamassa ns. varastossa siltä varalta, että Korkein oikeus olisi vastoin toteutunutta todennut työajan pidennyksen olleen työehtosopimuslain 6 §:n vastainen.