KKO 2024:24 – Irtisanomisen vaihtoehtona tarjottavien soveltuvien tehtävien (TSL 7:4) keskinäinen etusija

Korkein oikeus on 2.4.2024 antanut ratkaisun KKO 2024:24 liittyen työnantajan velvollisuuteen tarjota muuta työtä irtisanomisen vaihtoehtona (TSL 7:4). Ratkaisu vaikuttaa suorastaan käänteentekevältä useammallakin tavalla. Kirjoitin aiheesta aiemmin jo hovioikeuden annettua ratkaisun 2.9.2022. Korkeimman oikeuden ratkaisu merkitsee valtavaa muutosta työntarjoamisvelvollisuuden laajuuteen tämän laajuutta supistaen.

Tapauksessa A on ollut irtisanomisuhan alla ja työnantajalla on ollut kaksi eri ajankohtina A:lle soveltuvaa avointa tehtävää. Työnantaja on tarjonnut A:lle ainoastaan jälkimmäistä näistä tehtävistä. A:lle tarjottu tehtävä on sijainnut olennaisesti kauempana A:n kodista ja se on ollut heikommin palkattu kuin aiemmin avoinna ollut toinen tehtävä, jota A:lle ei ollut tarjottu, vaikka A on hakenut tehtävään. A on siten sivuutettu aiemmin avoinna olleesta tehtävästä, joka on ollut A:n kannalta parempi sekä sijainnin että palkan osalta.

Täysin vastoin aiempaa oikeustilaa korkein oikeus on linjannut, että työntekijällä ei ole oikeutta vaatia suoritettavakseen itselleen mieluisinta työtä ja jos työnantajalla on tarjota työntekijälle useita eri tehtäviä, jotka kaikki ovat työntekijän ammattitaidolle sopivia, työnantajalla on oikeus asiallisin perustein valita, mitä työtä se irtisanomisen vaihtoehtona tarjoaa.

Korkeimman oikeuden mukaan työnantaja ei näin ollen ole menetellyt A:n työsuhteesta johtuvien velvoitteiden vastaisesti pelkästään sillä perusteella, että se on jättänyt tarjoamatta A:lle ajallisesti ensimmäistä työpaikkaa, johon tämä olisi ollut sijoitettavissa.

Tapauksessa tarjoamatta jätetty tehtävä on kuitenkin ollut A:n kannalta parempi. Tähän liittyen korkein oikeus on todennut, että työnantajan menettelyä arvioitaessa on otettava huomioon työnantajaa velvoittava lojaliteettiperiaate, josta johtuu työnantajalle velvollisuus ottaa työtä tarjotessaan kokonaisharkinnassa huomioon myös työntekijän perustellut edut. Työnantajan ei voida katsoa täyttäneen velvoitteitaan, jos se on ilman hyväksyttävää perustetta jättänyt tarjoamatta työtä, johon A soveltuisi ja joka sen tieten olisi ollut A:lle selvästi parempi kuin myöhemmin tarjottu työ, tai jos sen myöhemmin tekemä työtarjous on ollut muutoin epäasiallinen. Näin ollen, koska tarjoamatta jätetty tehtävä on ollut A:n kannalta parempi, työnantajan asiana on ollut osoittaa, että tehtävän tarjoamatta jättämiselle on ollut hyväksyttävä peruste.

Tapauksessa korkein oikeus on katsonut, että työnantajalla on ollut hyväksyttävät syyt olla tarjoamatta A:lle aiemmin avoinna ollutta A:lle soveltuvaa tehtävää. Työnantaja on siten menetellyt asianmukaisesti.

Käytännön työelämässä käytäntönä eri yrityksissä on ollut aiempaan oikeustilaan perustuen se, että työntekijöille on työntarjoamisvelvoitteen täyttämiseksi tarjottu kaikkia työntekijälle soveltuvia tehtäviä. Tästä on seurannut, että työntekijä on voinut saada lukemattomia tarjouksia myös sellaisista tehtävistä, joiden osalta on ollut käytännössä kaikille selvää, ettei työntekijä ole missään olosuhteissa kiinnostunut tehtävästä ja valmis ottamaan sitä vastaan, vaikka työntekijä muodollisesti soveltuukin tehtävään. Kyse on ollut tosiasiallisesti turhasta byrokratiasta, jossa tapahtunut menettelytapavirhe työnantajan puolella on voinut merkitä työntekijän mahdollisuutta vaatia korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä.

Korkeimman oikeuden tuore ratkaisu merkitsee valtavaa muutosta työntarjoamisvelvollisuuden laajuuteen. Ratkaisun perusteella työnantaja voi täyttää velvollisuutensa tarjoamalla irtisanomisen vaihtoehtona vain yhtä työntekijälle soveltuvaa tehtävää, vaikka soveltuvia tehtäviä olisi useita ja eri ajankohtina. Kun avoinna on useita tehtäviä, työnantaja voi näissä olosuhteissa valita, mitä tehtävää se tarjoaa. Jos tehtävissä on eroja, tulee harkintaa suoritettaessa kuitenkin ottaa huomioon lojaliteettiperiaatteesta seuraavat työntekijän perustellut edut. Jos ns. parempaa tehtävää jätetään tarjoamatta, tulee tälle löytyä hyväksyttävät perusteet.

Kyseessä on tiukka äänestysratkaisu 3-2.