Korkein oikeus on ratkaisussa KKO 2025:27 ottanut kantaa reklamaatiovelvollisuuteen ja siihen, mitkä sopimukseen perustuvat toimenpiteet voivat merkitä sellaista sopimussuoritusta, jonka virheellisestä täyttämisestä tulee ylipäätään reklamoida. Ratkaisun osalta on syytä pitää mielessä, että se on koskenut nimenomaan laskuttamista erotuksena sopimuksesta seuraavaista muunlaisista velvollisuuksista.
Reklamaatiolla tarkoitetaan yleisesti sopimusrikkomukseen vetoavan sopimusosapuolen ilmoitusta sopimusrikkomukseen syyllistyvälle sopimusosapuolelle siitä, että jälkimmäinen ei ole tehnyt sopimuksenmukaista suoritusta. Oikea-aikaisen reklamaation suorittamisen laiminlyönnistä seuraa, että oikeus vedota sopimusrikkomukseen menetetään lopullisesti. Kyse on yleisestä sopimusoikeudellisesta periaatteesta, jota noudatetaan, vaikka reklamaatiovelvollisuudesta ei olisi sovittu nimenomaisella sopimusehdolla, minkä lisäksi useat lait sisältävät säännöksiä reklamaatiovelvollisuudesta.
Reklamaatiovelvollisuudesta seuraa erityisesti se hyöty, että sopimusosapuolet saavat varsin nopeasti varmuuden siitä, onko sopimussuoritus hyväksytty vastapuolen toimesta siten, ettei asiaan tulla enää myöhemmin palaamaan.
Ratkaisussa on ollut kyse elinkeinonharjoittajien välisestä vuokrasuhteesta. Vuokralainen on maksanut seitsemän kuukauden ajan huomautuksitta vuokranantajan tälle lähettämät vuokralaskut täysimääräisinä eli niistä millään tavoin reklamoimatta. Vuokralaisen ja vuokranantajan välille on kuitenkin tämän jälkeen syntynyt riita siitä, mikä on ollut vuokrasopimukseen perustuvan laskutuksen oikea määrä. Vuokralainen on osana riitaa vedonnut siihen, että lähetetyt ja maksetut laskut ovat olleet vuokrasopimuksen vastaisesti määrältään liian suuria.
Korkein oikeus on katsonut, että vuokranantajan vuokrasopimukseen perustuvana velvollisuutena on ollut muun muassa se, että vuokrauskohde on ollut vuokralaisen saatavana sovitun kuntoisena sovittuna päivänä, ja että vuokralaisen velvollisuutena on puolestaan ollut vuokran maksaminen. Tästä lähtökohdasta korkein oikeus on todennut, ettei vuokranantajan toimittamissa virheellisissä laskuissa ole kyse sellaisesta vuokranantajan sopimusrikkomuksesta, josta seuraisi vuokralaiselle velvollisuus reklamoida. Lisäksi korkein oikeus on todennut, ettei laskujen maksaminen muodostanut asiassa estettä oikaista liikamaksua myöhemmin.
Ratkaisun perusteella reklamaatiovelvollisuuden osalta on merkityksellistä, mitkä ovat sopimusosapuolten päävelvollisuudet. Laskujen toimittaminen on nimittäin kylläkin ilmeinen vuokrasopimukseen perustuva vuokranantajan velvoite, mutta todetuin tavoin korkein oikeus ei ole ulottanut reklamaatiovelvollisuutta siihen. Ratkaisun jäljiltä tulee siten pitää mielessä, etteivät kaikki sopimussuhteessa tapahtuvat virheet muodosta sellaista sopimusrikkomusta, josta tulee reklamoida oikeudenmenetysten uhalla.
Laskuttajan kannalta ratkaisusta seuraa epävarmuutta. Laskujen maksu pitkältä ajalta huomautuksitta ei välttämättä takaa, etteikö maksaja voisi vielä myöhemmin palata asiaan ja vaatia maksunpalautusta.