KKO 2025:50 – Työnhakijan liiallinen palkkatoive ja tasa-arvo

Korkein oikeus on 17.4.2025 antanut ratkaisun KKO 2025:50 liittyen tasa-arvolain tarkoittamaan syrjintään tilanteessa, jossa työnhakijaa ei ollut edes kutsuttu työhaastatteluun, vaan hänet oli jätetty valitsematta suoraan työhakemuksen perusteella.

Tapauksessa työnhakija A:lla on ollut oikeustieteen perustutkinto, minkä lisäksi hänellä on ollut jatkotutkinto ja työ- ja sopimusoikeudellista julkaisutoimintaa. Avoinna ollut tehtävä on ollut työmarkkina-asioiden asiantuntijatehtävä, jolle ei ollut asetettu erityistä koulutusvaatimusta. Kyse on ollut kaiken kaikkiaan niin sanotusta perustason asiantuntijatehtävästä. A:n palkkapyyntö on ollut 6.000 euroa, tehtävään valitun toista sukupuolta olevan työnhakija B:n palkkapyyntö on ollut 5.000 euroa ja tehtävästä on tosiasiallisesti maksettu 4.500 euron kuukausipalkkaa.

Korkeimman oikeuden mukaan tapauksessa on syntynyt syrjintäolettama, koska A on ollut ansioituneempi kuin B. Vaikka tehtävässä ei olekaan ollut suoranaista koulutusvaatimusta, A:n koulutus ja julkaisutoiminta ovat tukeneet tehtävän menestyksekästä hoitamista ja siten tehneet hänestä B:tä ansioituneemman. Työnantajan on näin syntyneestä syrjintäolettamasta vapautuakseen tullut osoittaa, että B:n valintaan häntä ansioituneemman A:n sijasta on ollut muusta kuin sukupuolesta johtuva hyväksyttävä syy.

Ratkaisussa työnantaja on syrjintäolettamasta vapautuakseen vedonnut A:n hakumenettelyssä esittämään liialliseen palkkapyyntöön.

Korkeimman oikeuden mukaan työnhakijan työhakemuksessa esittämä palkkatoive on ymmärrettävä alustavana pyyntönä, johon usein sisältyy neuvotteluvaraa. Tämän vuoksi se, että alustava palkkatoive ylittää työnantajan määrittämän tehtävän palkkatason vain vähän, ei sellaisenaan ole tasa-arvolain mukainen hyväksyttävä seikka syrjäyttää ansioituneempaa hakijaa selvittämättä, olisiko työnhakija ollut valmis ottamaan tehtävän vastaan työnantajan tarjoamalla palkalla, varsinkaan tilanteessa, jossa työpaikkailmoituksessa ei ole mainittu tehtävän palkkatasoa.

Korkein oikeus on kuitenkin tämän jälkeen jatkanut, että todetusta huolimatta ansioituneemman hakijan selvästi ylimitoitettu palkkatoive voi oikeuttaa sen, että hänet syrjäytetään valintaprosessissa. Hovioikeus on aiemmin päätynyt nimenomaan tämän näkemyksen osalta toiseen johtopäätökseen katsoen, ettei tämäkään voi muodostaa lain tarkoittamaa hyväksyttävää syytä syrjäyttämiselle.

Johtopäätöksenään korkein oikeus on todennut, että tapauksessa A:n palkkatoive on ollut työnantajan näkökulmasta selvästi ylimitoitettu siihen nähden, mitä voidaan katsoa kuuluvan tavanomaiseen neuvotteluvaraan. Näissä olosuhteissa työnantaja ei ole ollut velvollinen selvittämään, missä määrin A olisi mahdollisesti valmis tinkimään palkkatoiveestaan. Näin ollen A:n syrjäyttäminen valintaprosessissa on johtunut hyväksyttävästä syystä ja syntynyt syrjintäolettama on kumottu. Työnantaja ei siten ole syrjinyt A:ta.

Korkeimman oikeuden ratkaisu on mielestäni perusteltu ja vastaa tosielämää paremmin kuin hovioikeuden aiempi ratkaisu (ks. aiempi kirjoitukseni). Kun palkkatoive on selvästi liiallinen, on perusteltua katsoa, ettei hakija sovellu tehtävään tai että tehtävä selvästi poikkeaa hakijan toiveista. Kyse ei ole tällöin miltään osin sukupuoleen liittyvästä syystä olla valitsematta kyseistä työnhakijaa, ja on nyt hyvä, että myös korkein oikeus on nyt vahvistanut tällaisen syyn olevan oikeudellisesti hyväksyttävä.