KOEAIKA JA TYÖSUHTEEN PURKAMINEN KOEAJALLA
Työsopimuksella voidaan sopia työsuhteen alkuun sijoittuvasta koeajasta. Koeaika on enintään kuuden kuukauden pituinen ajanjakso, jonka kuluessa työsuhde voidaan verraten vapaasti purkaa sekä työnantajan että työntekijän toimesta päättymään välittömästi. Poikkeuksen vapaaseen työsuhteen päättämisoikeuteen muodostavat kielto päättää koeajallakaan työsuhdetta epäasiallisista syistä (kuten syrjivä syy) taikka taloudellisilla tai tuotannollisilla perusteilla.
Koeajan perimmäinen tarkoitus on saada selvyys, soveltuuko työntekijä kyseiseen työhön. Ajanjakson kuluessa tulisikin olla hereillä nimenomaan tämän kysymyksen suhteen. Valitettavan usein työntekijän soveltuvuuden arvioimista aletaan suoranaisesti tehdä vasta koeajan päättymisen kynnyksellä. Jos työntekijä ei ole soveltuva työhön, on sekä työntekijän että työnantajan kannalta parasta, että työsuhde puretaan ajoissa sen sijaan, että purkamista venytetään koeajan loppuun.
Koeajasta tekee erityisen ajanjakson erityisesti se, että koeaikana myös työnantaja voi päättää työsuhteen näinkin vapaasti. Koeajan jälkeen työsopimuslaki merkittävällä tavalla rajoittaa työnantajan oikeutta päättää työntekijän työsuhde. Työntekijällä on siten koeajan jälkeen verraten kattava työsuhdeturva.
Jos työsuhde päätetään koeajalla, riittää perinteisen tulkinnan mukaan päättämissyyksi koeaika itsessään. Käytännössä on kuitenkin tarkoituksenmukaista, että työnantaja avaa päättämisen syitä tätä yksityiskohtaisemmin.
Päättämissyiden jättäminen pimentoon jättää työntekijän ikävään välikäteen, koska hänen on vaikea tai joissain tilanteissa jopa mahdotonta arvioida perustellusti, onko päättämisen taustalla ollut joitain epäasiallisia syistä. Näissä tilanteissa työntekijä voi olla ”pakotettu” aloittamaan oikeudenkäynnin asian selvittämiseksi, jolloin tosiasialliset päättämisen syyt selviävät vasta oikeudenkäynnin kuluessa. Kyse voi tällöin olla työnantajan aiheuttamasta tarpeettomasta oikeudenkäynnistä ja kuluvastuu oikeudenkäyntikuluista saattaakin jäädä työnantajalle, vaikka koeaikapurku olisikin itsessään ollut aiheellinen ja sallittu.
Päättämissyiden jättäminen pimentoon jättää työntekijän ikävään välikäteen, koska hänen on vaikea tai joissain tilanteissa jopa mahdotonta arvioida perustellusti, onko päättämisen taustalla ollut joitain epäasiallisia syistä. Näissä tilanteissa työntekijä voi olla ”pakotettu” aloittamaan oikeudenkäynnin asian selvittämiseksi, jolloin tosiasialliset päättämisen syyt selviävät vasta oikeudenkäynnin kuluessa. Kyse voi tällöin olla työnantajan aiheuttamasta tarpeettomasta oikeudenkäynnistä ja kuluvastuu oikeudenkäyntikuluista saattaakin jäädä työnantajalle, vaikka koeaikapurku olisikin itsessään ollut aiheellinen ja sallittu.