VASTUU SOPIMUSSUHTEESSA

Jos sopimusta on rikottu ja tästä on aiheutunut vahinkoa, pääsääntönä on ns. täyden korvauksen -periaate. Tämä tarkoittaa, että korvausvelvollisen tulee korvata aiheutunut vahinko täysimääräisesti eli käytännössä saattaa toinen osapuoli siihen asemaan, jossa tämä olisi ilman sopimusrikkomusta. Tämä merkitsee, että korvattavaksi voi tulla myös esimerkiksi se tuotto, jonka sopimus olisi tuottanut oikein täytettynä ja joka on sopimusrikkomuksen seurauksena jäänyt saamatta.

Sopimussuhteessa on mahdollista ja tavanomaista rajoittaa vastuuta täysimääräisestä vastuusta. Sopimuksiin otetaan säännönmukaisesti eri asteisia rajoitusehtoja näiltä osin. Liian pitkälle menevät rajoitukset eivät kuitenkaan ole sitovia. Lisäksi sitomattomuuteen liittyen on erityisen keskeistä tiedostaa, että rajoitusehdot eivät myöskään sido tilanteessa, jossa vahinko on aiheutettu tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella. Vahingonkärsineen ei siten tule tyytyä tilanteeseen, jossa toinen osapuoli on menetellyt törkeästi ja aiheuttanut vahinkoa yrittäen kuitenkin välttää vastuunsa vetoamalla rajoitusehtoihin.

Kun sopimusta on rikottu, loukatun osapuolen tulee nopeasti reklamoida sopimuskumppaniaan sopimusrikkomuksesta. Reklamaatio merkitsee ilmoitusta siitä, että sopimusrikkomus on tapahtunut ja ettei tämä ole ollut hyväksyttävää. Reklamaatio on eräänlainen esivaihe sille, että sopimusrikkomuksen seurauksena tullaan esittämään vaatimuksia, kuten vaatimaan hinnanalennusta tai vahingonkorvausta. Jos aiheutuneen vahingon määrä on tiedossa tai sen pystyy arvioimaan, on jo reklamaation yhteydessä syytä esittää tätä koskeva vaatimus.

Reklamaation tekeminen oikea-aikaisesti tai tekeminen ylipäätään laiminlyödään valitettavan usein. Syynä tälle voi olla esimerkiksi virheellinen käsitys siitä, että vaatimuksia voi esittää, kunhan vastuuvelka ei ole vanhentunut. Reklamaatiovelvollisuudella ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen kanssa, että korvausvastuu vanhenee kolmessa vuodessa – nämä ovat kaksi erillistä seikkaa.

Reklamaation laiminlyömisellä on vakavia ja peruuttamattomia seurauksia. Oikein tehdyn reklamaation seurauksena oikeus vedota sopimusrikkomukseen nimittäin menetetään pysyvästi. Reklamaation tekemisen tärkeyttä ei siten voi korostaa liikaa.

Vahingonkärsineen kannalta on murheellista, jos sopimusrikkomus on selvä ja siitä on aiheutunut merkittäviä vahinkoja, mutta reklamaation laiminlyömisen vuoksi korvausvaatimuksilta puuttuu pohja. Näin voi käydä, vaikka vahingonkärsijä toimisi ns. maalaisjärjellä ajateltuna järkevästi ja huolellisesti. Vahingonkärsijä voi järkeillä olevan perusteltua ensin selvittää asia kunnolla ja olla yhteydessä vastapuoleen vasta sitten, kun kaikki yksityiskohdat ja vahingot ovat selvillä. Selvitystyö voi viedä pitkään, mutta reklamaatioaika kuluu koko ajan taustalla. Huolellisen selvitystyön tosiasiallisena lopputuloksena voikin siten olla reklamaation laiminlyömisestä seuraava puheoikeuden menettäminen.